Törmäsin jossakin vaiheessa tuohon kolmen sanan ryhmään ja etsin sen avulla Internetistä sivuja. Yllätyksekseni löysin kyllä sivuja, mutta ne olivat 'saatanan'-palvojien tyylisiä.

Reppanat eivät voisi olla enempää väärässä!

Itsensä Tunteminen tai 'Nosce te Ipsum' tai se teksti, joka vilahtaa Matrix-elokuvien tietäjän oven yläpuolella olevassa huoneentaulussa on tärkein yksittäinen asia elämässä eikä sen Pyhempää asiaa voi olla olemassa ihmisen kannalta mitattuna.

Tarinan mukaan antiikin Kreikassa kokoontui muutamia 'pyhiä ihmisiä' miettimään, mikä on elämän tärkein asia ja he tulivat siihen tulokseen, että se 'Itsensä Tunteminen'.

Sokrates kuuluu ottaneen sen ohjenuorakseen ja jossakin temppelin etuseinässä kuuluu olleen ohje: "Tunne itsesi!"

Jostakin ihmeen syystä tuo ohje oli tiedostamattani tärkeä vuoden 1985 tienoilla. Tämä jopa siinä määrin, että pidin esimerkiksi meidän uskontoamme ei-Absoluuttina eli ei-Jumalasta tulleena. Minulla oli tunne,  että Absoluutin uskonnon ydinopetuksen täytyy liittyä vain ja ainoastaan 'Itsensä Tuntemiseen'. Otin jossakin vaiheessa 80-luvun loppupuolella tehtäväkseni lukea uudelleen Uuden Testamentin tarinat. Tämä johtui siitä, että erikoisessa opetusunessa minulle kerrottiin, miten olin ollut oikeassa 1985 kirjoittamani tekstin yhteydessä. Unessa kerrottiin, että kohta kohdalta "tämä on oikein", "tämä on oikein", jne ja lopuksi kysyttiin, että "olenko yhtään miettinyt, että Itsensä tuntemiseen liittyvä tekstini on yksi yhteen Jeesuksen opetusten kanssa". Olin 'hoomoilasena'. Uskonnollisilla opetuksilla ei ollut ollut mitään merkitystä elämässäni. Tosin on sanottava, ettei kirkkojen opetuksella tai tulkinnoilla ole mitään merkitystä tänäkään päivänä.

Tulin kuitenkin sen verran uteliaaksi, että päätin lähteä tutkimaan asiaa. Tein työhypoteesin: "Kristinusko ei ole Absoluuttinen, koska se ei perustu tietojeni mukaan Itsensä Tuntemiselle". En ollut koskaan kuullut ennen enkä tuon tutkimuksen jälkeen auktoriteettien kertomana, että kirkon opin tärkein yksittäinen, Päämäärään (Pelastumiseen) johtava seikka olisi Itsensä Tunteminen. Toinen työhypoteesi oli: "Tutkin vain ne teksit, jotka liittyvät Jeesukseen". Siis Matteuksen, Markuksen, Luukkaan, Johanneksen ja Paavalin kimppuun!

Lukiessa tunnelma oli kolmen ensimmäisen yhteydessä Valtavan positiivinen. Johanneksesta enkä Paavalista viitsi puhua. Tuon tunnelman lisäksi erikoista oli se, että tunnuin Oivaltavan tekstin aivan eri tavalla kuin mihin olin koulussa ja muuten elämässä tottunut. Lyhyestä virsi kaunis. Jos haluat tutkia täydellisiä selityksiäni, vieraile kotisivullani ja Itsensä Tuntemisen kautta Isoissa töissä.

Välihuomautus: Puhun uskonnosta, mutta silti olen edelleen varmasti kirkon mielestä pakana. Toisaalta, koska uskonnollamme ei ole mitään tekemistä Itsensä Tuntemisen kanssa, ei minullakaan ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Minulle elämä on isompi asia kuin uskonto.

Kristinuskon Absoluuttisuus löytyi erikoisesta paikasta. Siis se seikka, että uskontomme ydinopetus on 'Tunne Itsesi!" Ennen selitystä muutama sana. Eräs ystäväni, joka on opiskellut ainakin vuoden teologiaa, sanoi, että kreikan kielestä käännetyssä Raamatussa on useita rakkautta tarkoittavia sanoja. Siellä on ystävä, perheen rakastamista. Siellä on eroottista rakkautaa, jne. Ja sitten siellä on sana 'Agabe', joka tarkoittanee sitä Rakkautta, jota Jumala tuntee mm. ihmistä kohtaan. Eli voitaneen sanoa, että kyse on Absoluuttisesta, Täydellisestä Rakkaudesta. Tämä Rakkaus lienee lähinnä Täydellistä Hyväksymistä ja Suvaitsevaisuutta. Samainen ystäväni kertoi, että seuraavan lainauksen taustalla oleva kreikankielinen rakkaussana oli 'Agabe'.

Lainauksessa on kyse Rakkauden käskyistä. Ensimmäinen käsky käsittelee sitä, miten ihmisen pitäisi Rakastaa Absoluuttisesti - 'Agage' Jumalaa. Toinen käsky käsittelee sitten puolestaan lähimmäistä ja ihmistä itseään. Minusta tuntuu, että ihminen kuvittelee aina, että ensimmäisen ranskalaisen viivan yhteydessä oleva asia on tärkein. Samoin ihminen kuvittelee, että jos on kaksi käskyä, niin ensimmäinen on aina toista tärkeämpi. Minä sivuutan ensimmäisen miltei kokonaan turhanpäiväisenä ja lähestyn asiaa toisesta käskystä. Muista koko ajan, että kyse on elämästä ei uskonnosta. Tai toisella tavalla sanottuna meidänkin uskontomme on elämäntapa-asia.

Toinen käsky kuuluu siis: "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi!" Miten tämän lauseen käy elämänohjeena niille, jotka noudattavat Raamatun opetuksia kirjaimellisesti? He kokemavat, että itsensä rakastaminen on syntiä. Se liittyy ylpeyteen, itserakkauteen. Siispä he eivät noudata loppuosaa. Sen sijaan he rakastavat lähimmäistä mm. hyväntekeväisyyden avulla, vaikka eivät välitä kohteena olevistä ihmistä tuon taivaallista.

Muutetaan nyt tuo käsky 'Agaben' avulla uuteen uskoon: Rakasta Absoluuttisesti lähimmäistä niinkuin Jumala Rakastaa ja itseäsi niinkuin Jumala Rakastaa. Hankalaa ja toisaalta ajatus häviää. Muutetaan vielä kerran: "Rakasta Absoluuttisesti lähimmäistäsi niin kuin Rakastat Absoluuttisesti itseäsi!"

Panen nyt sinut töihin kysymällä, kumpi tulee sananmukaisesti ensi lähimmäinen vai itse?

Ilman muuta itse, koska se on malli lähimmäisen rakastamiselle. Siispä ensiksi tulee itsensä Absoluuttinen Rakastaminen. Työt jatkuvat ja kysyn, voiko itseään Rakastaa ellei tietä kuka ihminen on? Jos ihminen ei tiedä kuka hän on, hän voi kuvitella, että hän on jääkaappi ja kuvitteellisesti rakastaa itseään. Toisaalta voidaan kysyä, voiko ihminen Rakastaa Absoluuttisesti itseään, ellei hän sitä ennen Tunne Absoluuttisesti itseään? Minusta vastaus on ilmeinen. Ensiksi ihmisen täytyy Tuntea Absoluuttisesti itsensä ennen kuin hän voi Rakastaa Absoluuttisesti itseään. Tässä yhteydessä on turha miettiä sitä, voiko ihminen todella Tuntea Absoluuttisesti, Täydellisesti itsensä. Jos hyväksyt sen seikan, että ilmeisesti Itsensä Absoluuttinen Tunteminen on vaikeaa, voit samalla päätellä sen, miten moni tähän ELÄMÄN PÄÄMÄÄRÄÄN on päässyt.

Lopuksi Rakkauden Käskyt muuttuvat muotoon: "Kun Tunnet Absoluuttisesti itsesi, Rakastat automaattisesti Absoluuttisesti itseäsi ja (koska minän ja sinän välinen erottelu häviää) Rakastat autommaattisesti Absoluuttisesti lähimmäistäsi ja (koska tästä johtuen suhteesi Kaikkeen, Kaikkeuteen on oikein,) Rakastat automaattisesti Absoluuttisesti Kaikkeutta (Jumalaa).

Siinä se on. Kristinusko ja kaikki muut samaan lähteeseen liittyvät uskonnot ovat tiettä perusteluja Absoluuttisia uskontoja, joiden merkitys Elämän edessä on toisarvoinen. ELÄMÄN löytäminen elämässä Itsensä Tuntemisen avulla eli minän kuoleman avulla on kaiken ydin. ELÄMÄ on suurempi asia kuin uskonto siten kuin se nykyisin niissä piireissä ymmärretään.

Mielenkiintoiseksi asian tekee, että jotkut käyttämäni lähteet kertovat, että juutalaisten uskonnon ydin on "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi" ja sama lause on myös arabien islamin uskonnon ydin. Väitetään, että yksi lopunajan merkki on, kun uskonnot yhtyvät. Tässä on tapa, millä yhtyminen voi onnistua.

Kotisivullani kerron tarkemmin, miten Itsensä Absoluuttinen Tunteminen tapahtuu, mitä se on ja mitä siitä seuraa. Vihjeenä voin kertoa tässä, että se on ensinnäkin mahdollista. Sokrateen käyttämä lause oli "Tunne itsesi!" Jos tarkastelet lausetta tarkemmin, sinun on pakko tulla siihen tulokseen, että kyse on Kaiken tuntemisesta toisin sanoen Absoluutista itsensä Tuntemisesta. Jos ajattelet lauseen antamaan vinkkiä aika-asiaan, niin tuntuuko, että kyse on prosessista eli ajallisesti pitempiaikaisesta tapahtumasta. Eli eihän tuossa sanota "tunne itseäsi". Jos olisi valittu tämä muoto, silloin kyse olisi ajallisesti etenevästä prosessista. Lause tarkoittaa siis yksinkertaisesti, että "Itsensä Absoluuttinen Tunteminen" tapahtuu silmänräpäyksessä ja käsittää Absoluuttisesti Kaiken itsestä. Ja siitä juuri kerron kotisivullani, miten se tehdään ja miten se ylipäätään on mahdollista.

Jos sinulle tulee mieleen sopivia tai sopimattomia herjoja tästä tekstistä tai olet riittävän utelias tutustumaan kotisivuun, niin anna herjan lentää. Lisään tekstiä niiden mukaan. Jos haluat keskustella privaatimmin, niin lähetä viesti e-mailillä.

Terveisin Tapio
 

Alkuperäinen sanonta oli muodossa "Ajattelen siis elän!" Minusta siinä on edellisen kirjoitukseni mukaan emävirhe. Ihmiset, jotka elävät ajatuksen järjestelmässä eivät oikeasti elä. He elävät illuusiossa. Tähän oivallukseen liittyy Marcusen sanonta: "Ihmisten elämä on rationaalisesti irrationaalista!" Mitä se minulle tarkoittaa? Se merkitsee sitä, että elämä on järkevästi järjetöntä. Siis pinnallisesti tarkasteltuna elämä on järjellistä, rationalista. Ihmiset haluavat enemmän - rahaa, tietoa, taitoa tai arvoa. Tähän pyrkiessään he ovat kehittäneet kehityksen, joka yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ihminen on tyytymätön siihen, mitä hänellä on eli mitä hän on ja hän haluaa ajallisesti tulevaisuudessa enemmän. Tämä pyrkimys tai oikeammin TOIVO synnyttää tulevaisuuden tiettyyn ajankohtaan liittyvän liikkeen. Veturina on kehitys. Toivo johtaa siis ihmisen riittämättömyyden johdosta kehitykseen. Toivottu asia on aina tulevaisuudessa. Kuitenkin "Tänään on huomenna eilen!" Marcusen mukaan "ihmisten elämä on rationaalisesti irrationaalista". Rationaalista on elämässä tuo em. riittämättömyyden tai tyytymättömyyden synnyttämä kehitys sekä siihen liittyvä toiminta. Taustalla on ajatustoiminta. Eli ajatus ohjaa ihmisen rationaalista elämää. Miksi tästä toiminnasta tulee irrationaalista? Sen selittää tuo välissä oleva lause. Eli kehityksessä mukana oleva ihminen toivoo, että tietyn prosessin avulla hän pääsee toivomaansa tulokseen ja sen seurauksena hän on enemmän joko määrällisesti - raha, tieto, taito - tai laadullisesti - arvo (jako ei ole luonnollisesti noin yksinkertainen). Kuvitellaan tilanne: Ihminen onnistui. Hän kehittyi haluamallaan suunnalla. Hänellä on nyt enemmän rahaa tai hänellä on enemmän tietoa tai hän on nyt taitavampi ja kaiken lisäksi hän itse ja ulkopuoliset arvostavat häntä enemmän. Hän on siis tyytyväinen, mutta hetken päästä hänen täytyy aloittaa uusi 'toivonliike'. Älykkäällä ja sinnikkäällä pakertajalla näitä liikkeitä on läpi elämän, kunnes kuolinvuoteella ihminen vielä toivoo, että hän voisi jatkaa toivomista ja kehitystä. "Tänään on huomenna eilen" -sanonnan mukaan ihmisen pitäisi jossakin vaiheessa havahtua oivaltamaan, että hän ei koskaa pääse tiedostamattomasti toivomaansa täydelliseen riittävyyden päämäärään. Todisteena tästä on ihmisten elämä ja ihmiskunnan historia. Onko tuollaisen päämäärän julistaminen sitten järkevää. Eikö se ole utopistinen, järjetön, mieletön, jne. tavoite. Onko siitä edes kysymys tavallisen, ajattelevan ihmisen elämässä, hänen 'toivonliikkeessä'. Nimenomaan siitä on kyse tavallisen, ajattelevan ihmisen elämässä, kun mikään ei ole minälle riittävää. Päätelmäni on siis, että ihminen kehityksen tai 'toivonliikkeen' avulla etsii Lopullista Riittävyyttä ja Tyytyväisyyttä, mutta on löytänyt ainoastaan liikkeen. Taisi olla ex presidentti Koivisto, joka sanoi omasta puoluesuuntauksestaan, että "Liikkeen päämäärä on liike". Jos olet matkalla kohti päämäärää, onko liike ydin vai onko se päämäärään pääsy ja Totaalinen Liikkumattomuus? Ajat autolla Helsingistä Lahteen. Onko päämäärä päästä Lahteen ja pysähtyä, vai olla matkalla Lahteen? Tuon esimerkin mukaan ajattelevan ihmisen elämän päämäärä näyttää olevan jatkuva, loputton kehitys- tai 'toivonliike'. Tämä siksi, ettei kukaan näytä päässeen Riittävyyttä osoittavaan Päämäärään. Siitä vaan! Edellä esitetyn sanonnan mukaan ihminen toivoi eilen. Tänään hän on päämäärässä, jota hän toivoin. Tänään on huomenna eilisestä katsottuna. Tässä ei siis mitään ihmettä. Sitä on sitten riittävästi, kun ajatellaan, että ihminen on jatkuvasti tuossa liikkeessä koko sen ajan mitä hän jaksaa toimia ja elää täysipainoisesti. Kaikki ihmiset ovat tässä liikkeessä (poikkeuksia on olemassa, mutta heistä on turha puhua, kun toisessa ryhmässä on ihmiskunnasta 99,9%). Tässä tulee Marcuse jälleen kuvaan mukaan. Hän sanoi: "ihmisten elämä on rationaalisesti irrationaalista eli järkevästi järjetöntä". Kehitykseen uskominen ja sen mukaan toimiminen on rationaalista eli järkevää. Järjetöntä eli irrationaalista toiminnasta tulee, jos kukaan menetelmää käyttävä ihminen ei pääse Päämäärään, tyytymättömyyden liikkeen päättymiseen eli siis Riittävyyden tilaan. Tuosta esittämästäni Lopullisesta Päämäärästä voidaan olla mitä mieltä tahansa. Totuus on, että ajatteleva ihminen elää ja käyttäytyy ikään kuin se olisi hänen Päämääränsä. Jos tämä on ajatuksen järjestelmässä toimimista, niin olisi syytä ryhtyä vaihtamaan järjestelmää. Voihan nimittäin olla niin, että Päämäärä on olemassa, mutta väline on väärä. Tästä on kyse Itsensä Tuntemisessa, meditaatiossa, joogassa, hiljentymisessä. Jatketaan tästä... Terveisin Tapio

Uudessa Testamentissa korostetaan Sanaa. Sanan oivaltaminen on tärkeä asia. Utelen sinulta: Milloin opetuslapset oivalsivat eli ymmärsivät, mitä Sanassa seisoi eli ilmeisesti, mitä Jeesus oli opettanut ja Sanan muodossa heille antanut? Jos olet lukenut Raamattusi tiedät, että he Oivalsivat Sanan vasta kun heihin oli vuodatettu Pyhä Henki ja se tapahtui siinä vaiheessa, kun he olivat ensin pelänneet Jeesusta, mutta lopulta iloinneet ja Uskoivat Jeesukseen ja hänen valtuutukseensa eli että hän oli Jumalan Poika. En käsittele heidän Uskoaan tässä yhteydessä, mutta jos mielenkiintoa esiintyy, otan sen esille, koska mielestäni se on yksittäisistä seikoista kaikken oleellisin asia Uudessa Testamentissa. En väitä mitään, mutta Itsensä Tuntemisella saattaa olla samanlainen vaikutus kuin Uskolla Sanan Oivaltamiseen. (Käytän iso alkukirjainta sellaisessa yhteydessä, jossa kuvittelen, että en puhu asiasta tavallisessa mielessä, vaan Absoluuttisessa merkityksessä.) Annan seuraavassa esimerkin siitä, miten asiat Sanan osalta pelaavat minulla. Otetaan esille Aatamin ja Eevan tarina eli syntiinlankeaminen. Ydinkysymys kuuluu: "Miksi Aatami ja Eeva joutuivat lähtemään Paratiisista?" Normaali vastaus kuuluu, että "he eivät totelleet Jumalaa ja rikkoivat hänen käskyään vastaan". Seuraava kysymys kuuluu: "Mikä oli Jumalan mielentila, kun rikkominen oli tapahtunut?" Vastaus tähän on niillä, jotka ovat nähneet ameriikkalaisen elokuvan, että salamat löivät ja ukkonen jyrisi ja Jumala oli hyvin hyvin hyvin vihainen. Hänen äänensä jyrisi kun hän karjui korkeuksistaan. Tulkinta on hyvin looginen. "Miten isä käyttäytyy, jos lapset ovat rikkoneet hänen käskyään vastaan eli miten me ajattelvat ihmiset tilanteen tulkitsemme?" Isä on hyvin, hyvin vihainen. Otetaan koko kuva lyhyesti syntiinlankeamustarinasta. Paratiisin keskelle laitettiin kaksi puuta 'hyvän ja pahan tiedon puu' sekä 'elämänpuu'. Ainut ohje, joka siinä vaiheessa Aatamille annettiin, oli, ettei hän saa syödä 'hyvän ja pahan tiedon puusta'. Pelotteena Jumala käytti, että 'jos syöt tai syötte siitä niin "te kuolemalla kuolette". Pelote oli meidän kannaltamme erittäin suuri. Kuolema on meille suurin pelon aiheuttaja. Mitä Aatami ja myöhemin Eeva tiesi kuolemasta. Oliko Paratiisissa yleensä ollenkaan kuolemaa. Epäilen ettei ollut. Siis kuolema on paha asia. Tiesikö Aatami ja myöhemmin Eeva mitään pahasta? Käsittääkseni heillä ei ollut mitään käsitystä pahasta. Samoin heillä ei ollut mitään käsitystä siitä, että mitä käskyn rikkomispaha merkitsi. He käsittivät pahan vasta kun söivät 'hyvän ja pahan tiedon puusta'. Mitkä olivat puiden funktiot eli mikä oli niiden merkitys? 'Hyvän ja pahan tiedon puusta' syöminen aiheutti sen, että he tiesivät hyvän ja pahan. Alussa sen sijaan 'elämänpuusta' sai syödä. Sitä ei ainakaan kielletty. Kiellolla ei ilmeisesti olisi ollut mitään merkitystä, koska Aatami ja myöhemmin Eeva elivät ikuista elämää. 'Elämänpuun' merkitys paljastuu myöhemmin, kun Jumala huomaa, että se antaa iankaikkisen elämän hyvään ja pahaan tietoon langenneille Aatamille ja Eevalle. Siis 'elämänpuulla' ei ollut alkutilanteessa mitään funktiota. Eikä sen luomiselle ollut alussa mitään järkeä. Sen merkitys aktivoitui vasta 'hyvän ja pahan tiedon puusta' syömisellä. Mitä tämä tuo sinun mieleesi? Minulle se toimi mieleen, että Aatami ja Eeva pantiin käynnistämään peli - Elämän Peli. Tavoite oli pelissä löytää takaisin Paratiisiin. Sitten siitä vihaisuudesta. Missään vaiheessa ei käy ilmi, että Jumala olisi ollut vihainen. Onko Aatamin ja Eevan karkotus selkeästi Raamatussa sanottuna se, että he rikkoivat Jumalan käskyä vastaan? Kaikkea muuta! Karkotuksen syy tuli ilmi seuraavasta lainauksesta: (Mooses 1. Kirja *Genesis' 22. luku: ... "Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättään ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti (elämänpuun hedelmän merkitys!" 23. luku: "Niin Herra Jumala ajoi heidät pois..." Eli syynä karkotukseen oli 'hyvän ja pahan tiedon puusta' syöminen ja se, että nyt 'elämänpuusta' tuli yhtäkkiä toimiva, pelottava vaihtoehto. Aatami ja Eeva karkoitettiin yksinkertaisesti siksi, etteivät he söisi 'elämänpuusta'. Elämän Peli käynnisty, ja me olemme edelleen etsimässä tietä Paratiisiin. Millä nappuloilla me pelaamme? Ainut mitä meillä on ajatuksen järjestelmässä, johon Aatami ja Eeva lankesivat, on suhteellinen ja se pelaa nimenomaan hyvän ja pahan vastakkainasettelulla. Miten Peli ratkaistaan? Se ratkaistaan luopumalla tuosta järjestelmästä esimerkiksi Itsensä Tuntemisen avulla. Aatami ja Eeva eivät langenneet siis syntiin vaan ajatuksen järjestelmään. Terveisin Tapio